← Miten kohti huomista?

Gaia-projekti · Luku 5

Mitä voisimme tehdä? Hajauttaminen ja strategia

Mitä voimme tehdä? – video

Mitä voimme tehdä? – video

Katso video YouTubessa

Elävä talous ja paikalliset ratkaisut: elämän edellytykset ja luonto ensin; paikalliset ratkaisut, yhteinen turva; aito vuoropuhelu päätöksenteon pohjana; reilu työ ja yhteinen hyöty.
Avaa kuva suurempana: Elävä talous ja paikalliset ratkaisut

Talous elämää varten – yhteinen synteesi

Kain ja Geminin ja ChatGPT:n yhdessä luoma

Avaa tai lataa PDF

Liite on suomenkielinen.

Talous elämää varten, sivu 1
Talous elämää varten, sivu 2
Talous elämää varten, sivu 3
Talous elämää varten, sivu 4
Talous elämää varten, sivu 5
Talous elämää varten, sivu 6
Talous elämää varten, sivu 7
Talous elämää varten, sivu 8
Talous elämää varten, sivu 9
Talous elämää varten, sivu 10
Talous elämää varten, sivu 11
Talous elämää varten, sivu 12
Talous elämää varten, sivu 13
Talous elämää varten, sivu 14

Elämää palveleva talous – video

Elämää palveleva talous – video

Katso video YouTubessa

Elämää palveleva talous: Kainmaailman periaatteet ja käytäntö. Luonnon itseisarvo, ihmisarvo, harkittu hajauttaminen, kunnioittava dialogi ja kannattavuus toiminnan välineenä.
Avaa kuva suurempana: Elämää palvelevan talouden periaatteet

Yhteinen suunta, paikalliset ratkaisut ja elämää kunnioittava talous

Talouden ja päätöksenteon tehtävänä on turvata hyvän elämän edellytyksiä ihmisille osana elinvoimaista, monimuotoista luontoa.

Miten järjestäisimme yhteiskunnan toimintoja niin, että ne palvelisivat ihmisiä, vahvistaisivat luonnon monimuotoisuutta ja loisivat turvallista tulevaisuutta? Vastauksen etsiminen alkaa siitä, mitä pidämme arvokkaana. Kun elämän säilyminen, hyvinvointi ja yhteinen hyvä asetetaan toiminnan päämääriksi, myös talouden ja päätöksenteon perusteita on tarkasteltava uudelleen.

Ensimmäinen tehtävä on selvittää, mitä kannattaa hajauttaa, mitä keskittää ja missä tarvitaan näiden yhdistelmää. Ratkaisua ei voi päättää etukäteen yhden ihanteen perusteella. Samankin palvelun toimiva järjestämistapa voi olla erilainen kaupunginosassa, maaseudulla ja saaristossa.

Sama turva, erilaiset ratkaisut

Yhteisen velvoittavan kehyksen muodostavat valtakunnalliset lait ja asetukset. Niiden puitteissa paikallisten toteutusten tulee voida olla erilaisia. Tässä luvussa esitetyt arvot ja ehdotukset eivät muodosta uutta, kaikkialla samanlaisena toteutettavaa normistoa. Ne antavat suunnan harkinnalle ja yhteiselle keskustelulle.

Hyvinvointiyhteiskunnan vastuu säilyy. Terveydenhoidon, ikääntyvien hoivan ja sosiaalipalvelujen turvaaminen kuuluu yhteiskunnalle, ja niitä rahoitetaan yhteisesti verovaroin. Hajauttaminen ei edellytä osuuskuntien perustamista tai palveluvastuun siirtämistä asukkaille. Toteuttajana voi olla julkinen toimija tai tehtävään soveltuva muu palveluntuottaja yhteisen vastuun ja sovittujen ehtojen puitteissa.

Paikallinen päätösvalta tarvitsee tuekseen riittävän rahoituksen, osaamisen ja yhteistyön. Ihmisen oikeus hyvään palveluun ei saa riippua yksin hänen asuinalueensa varallisuudesta.

Elämän edellytykset ensin

Luonnon monimuotoisuuden kunnioittamisen tulee kulkea mukana kaikissa päätöksenteon vaiheissa. Se kuuluu tarpeiden tunnistamiseen, vaihtoehtojen valmisteluun, toteutukseen ja vaikutusten seurantaan. Metsät, vedet, maaperä ja muut eliöt muodostavat elämän kokonaisuuden, johon myös ihminen kuuluu.

Dasguptan ja Levinin taloudellinen analyysi korostaa, että talous on luonnon sisällä ja riippuvainen sen ylläpitävistä prosesseista. Bruttokansantuote voi kasvaa samalla, kun hyvinvoinnin ekologinen perusta heikkenee. Siksi talouden onnistumista tulee arvioida myös luonnon tilan ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien kautta. [1]

Kasvun sijaan kysymys hyvästä elämästä

Jatkuva kasvu ja mahdollisimman suuri voitto mahdollisimman pienellä panostuksella eivät tässä ehdotuksessa ole ylimpiä tavoitteita. Kysymme, mitä tarvitsemme, miten se voidaan toteuttaa laadukkaasti ja kuinka paljon toiminta lisää yhteistä hyvinvointia. Työhön tulee varata riittävästi aikaa, osaamista ja voimavaroja, jotta toteutus palvelee tarkoitustaan ja kunnioittaa luontoa.

Kasvun jälkeisen talouden tutkimus tarkastelee, miten hyvinvointia voidaan ylläpitää maapallon ekologisissa rajoissa ja vähentää yhteiskunnan riippuvuutta jatkuvasta BKT:n kasvusta. Vuoden 2025 katsaus kokoaa tätä tutkimusta mutta tunnistaa myös avoimia kysymyksiä siirtymän toteuttamisesta ja maiden välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kyse ei ole vielä kaikkialla todennetusta talousmallista. [2]

Yli 150 maan vertailussa yksikään maa ei tutkimuksen käyttämillä mittareilla täyttänyt kaikkia perustarpeita maailmanlaajuisesti kestävällä luonnonvarojen käytöllä. Tämä osoittaa muutoksen mittakaavan, ei hyvän elämän mahdottomuutta. [3] Toisessa, 106 maan tutkimuksessa laadukkaat julkiset palvelut, tulotasa-arvo ja demokratia olivat yhteydessä tarpeiden parempaan täyttymiseen pienemmillä energiavaatimuksilla. Tilastollinen yhteys ei yksin todista syy-seuraussuhdetta. [4]

Taloudellinen kestävyys mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden. Toiminnan tarkoitus on hyvä elämä ja sitä ylläpitävän luonnon elinvoima.

Muutos koskee sekä talousjärjestelmän kannustimia että ihmisten arvostuksia. Ratkaisevaa on, millaista työtä, yritystoimintaa ja elämäntapaa pidämme onnistuneena ja mitä olemme valmiita tukemaan.

Lähellä tarpeita, osana kokonaisuutta

Paikallista toteutusta suunniteltaessa on tunnettava lähimmän keskuksen etäisyys, kulkuyhteydet, väestön tarpeet ja alueen luonnon erityispiirteet. Sama kilometrimäärä merkitsee eri ihmisille eri asiaa. Palvelun saavutettavuuteen vaikuttavat myös matka-aika, kustannukset, toimintakyky ja henkilökohtaisen avun tarve.

Elinor Ostromin tutkimusperinne tukee usean päätöksentekotason ja erikokoisten toimijoiden yhteensovittamista. Joissakin tehtävissä keskittäminen tuottaa etuja, toisissa paikallisuus palvelee paremmin. Etelä-Afrikan yhdeksän provinssin tutkimus puolestaan osoitti, kuinka huomattavasti ympäristöpaineet ja kehittämisen tarpeet voivat vaihdella saman maan sisällä. [5, 6]

Palvelun arvo ulottuu sen omaa budjettia laajemmalle

Tanskassa kahdeksan kyläkoulun sulkemista tarkastellut tutkimus arvioi, että väestökehitys olisi ollut 7,6 prosenttiyksikköä suotuisampi kymmenen vuoden tarkastelussa ilman sulkemisia. Ero tuli tilastollisesti merkitseväksi vasta kuudennesta vuodesta alkaen. Tulos perustuu yhteen kuntaan, mutta nostaa esiin pitkän aikavälin vaikutusten merkityksen. [7]

Yhdysvalloissa 1 759 maaseutumaisen piirikunnan vertailussa sairaalan sulkeminen vähensi työvoiman määrää arviolta 1,4 prosenttia suhteessa vertailukehitykseen. Haitat olivat yleensä suurempia, jos toiminta päättyi kokonaan. Koko aineistossa väestövaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. [8]

Hajauttaminen voi avata uusia mahdollisuuksia

Britanniassa valtion työpaikkojen alueellistamista koskenut tutkimus arvioi lyhyellä aikavälillä noin 11 yksityistä työpaikkaa kymmentä siirrettyä valtion työpaikkaa kohden vastaanottavalla lähialueella. Osa vaikutuksesta oli yritystoiminnan siirtymistä lähistöltä; tulos ei tarkoita samaa koko maan nettolisäystä. [9] Intiassa pankkiverkon laajentaminen aiemmin ilman palveluja olleille alueille vähensi maaseutuköyhyyttä ja lisäsi muuta kuin maataloustuotantoa. [10]

Tulokset eivät ole kaikkialla samanlaisia. Ruotsalainen koulututkimus ei havainnut sulkemisilla merkitsevää vaikutusta muuttoliikkeeseen. [11] Palvelukato voi olla sekä heikentyvän kehityksen seuraus että sitä vahvistava tekijä. Näitä tutkimuksia ei ole tilastollisesti yhdistetty Suomen aineistoon, eivätkä ne osoita keskittämistä maaseudun väestökadon ainoaksi syyksi.

Kuunteleminen muuttaa ratkaisua

Kunnioittava dialogi tarkoittaa halua ymmärtää toista ihmistä ja valmiutta tarkistaa myös omaa näkemystä. Vain kuuntelemalla todella toisia voimme rakentaa vastavuoroista kuuntelemista. Osallistumisen tulee alkaa niin varhain, että keskustelu voi vielä muuttaa tavoitteita ja suunnitelmaa.

Päätöksen valmistelussa selvitetään, keitä asia koskee ja ketkä saattavat jäädä keskustelun ulkopuolelle. Asukkaiden, työntekijöiden, palvelujen käyttäjien, yrittäjien ja päättäjien kokemukset tuodaan samaan keskusteluun. Myös niiden ääni tarvitsee tilaa, joiden osallistumista ikä, kieli, toimintakyky tai voimavarojen vähäisyys vaikeuttaa.

Luonnon kanssa käytävä dialogi merkitsee tarkkaavaista havainnointia ja valmiutta toimia havaintojen perusteella. Luonnon monimuotoisuutta koskeva tutkimustieto, paikallinen tuntemus ja ekologinen asiantuntemus auttavat tunnistamaan vaikutuksia, joita ihmisten välisessä neuvottelussa muuten jäisi huomaamatta. Tulevien sukupolvien ja muiden eliöiden elinmahdollisuudet kuuluvat harkintaan.

Kuulemisesta yhteiseen vastuuseen

Vaihtoehtoja verrataan ennen valintaa, ja esitetyt huolet käsitellään näkyvästi. Kaikkien mielipiteiden huomioon ottaminen ei tarkoita kaikkien toiveiden toteuttamista tai yksimielisyyden pakkoa. Jokaisen tulee kuitenkin voida ymmärtää, miten hänen näkemyksensä käsiteltiin ja miksi ratkaisuun päädyttiin. Päätöksen jälkeen seurataan seurauksia ja sovitaan, miten puutteita korjataan.

Tutkimus antaa tukea osallistumiselle ja paikalliselle harkinnalle. Brasilian osallistuvaa budjetointia tutkittaessa rahaa kohdistui enemmän terveyspalveluihin ja sanitaatioon, ja imeväiskuolleisuus väheni. Boliviassa päätösvallan ja rahoituksen hajauttamisen jälkeen investoinnit vastasivat paremmin paikallisia tarpeita, erityisesti pienissä ja köyhissä kunnissa. [12, 13]

Etiopian tutkimuksessa hajauttaminen paransi alakouluun osallistumista ja äitiyshuollon saavutettavuutta. [14] Nämä tulokset koskevat tiettyjä järjestelyjä. Ne eivät todista, että kaikki kuuleminen tai hajauttaminen onnistuu, mutta perustelevat toimivien osallistumiskäytäntöjen ja paikallisen vastuun merkitystä.

Päätöksenteon pysyviä arvoja ovat toisten kunnioittaminen, pitkäjänteisyys, yhteinen hyvä sekä elämän ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.

Yhteinen tulos syntyy monen työstä

Tuotteen tai palvelun taustalla on työprosessi, jossa tehtävät tukevat toisiaan. Suunnittelu, valmistus, hoiva, huolto, siivous, kuljetus ja johtaminen mahdollistavat kokonaisuuden onnistumista. Kaikilla on paikkansa. Työn näkyvyys tai asema organisaatiossa ei yksin kerro sen merkityksestä.

Työn arvostuksen tulee näkyä palkassa, työoloissa, vaikutusmahdollisuuksissa ja siinä, miten ihmistä kohdellaan. Yrityksen arvoa tulee tarkastella myös työllistävän vaikutuksen, kotimaisuusasteen, osaamisen kehittämisen ja ympäristön hyvinvoinnin kautta. Kotimaisuus ei yksin takaa vastuullisuutta: myös tuotantoketjun vaikutukset muualla kuuluvat arviointiin.

Ehdotus palkkareformista

Voisimme uudistaa palkitsemista niin, etteivät eri tehtävistä maksettujen korvausten erot kasva kohtuuttomiksi. Yhteisen tuloksen tulisi näkyä myös sen jakautumisessa. Palkkaerojen perusteita voidaan arvioida avoimesti ottaen huomioon osaaminen, vastuu, kuormittavuus ja työolot. Tässä luonnoksessa ei aseteta valmista palkkasuhdetta eikä edellytetä kaikille täsmälleen samaa palkkaa.

Kain ehdotus palkkareformista on oikeudenmukaisuutta koskeva avaus, jonka tarkka toteutus ja vaikutukset tarvitsevat oman selvityksensä. Tässä esitellyt tutkimukset eivät sellaisenaan osoita tietyn palkkamallin toimivuutta. Palkkaerojen kohtuullistaminen koskee tuotoksen jakamista; kasvupaineen muuttaminen edellyttää lisäksi harkintaa siitä, mitä tuotetaan, kuinka paljon ja mitä varten.

Ylijäämän suunta yhteiseen hyvään

Toiminnan tuottamaa ylijäämää ehdotetaan suunnattavaksi selkeästi yhteiseen hyvään. Käytännössä tämä voi tarkoittaa työntekijöiden hyvinvointia, koulutusta, laadukkaampia palveluja, paikallista elinvoimaa ja luonnon tilan parantamista. Samalla huolehditaan ylläpidosta, tarpeellisista investoinneista ja varautumisesta, jotta toiminta voi jatkua kestävästi.

Yhteiseen hyvään osallistuminen kuuluu yrityksen varsinaiseen toimintaan: siihen, miten tulos syntyy ja miten sitä käytetään. Ihmisen arvo säilyy myös ansiotyön ulkopuolella. Lapsen, ikääntyneen, työttömän tai työkyvyttömän oikeus hyvään elämään ei riipu hänen taloudellisesta tuottavuudestaan.

Menestystä arvioidaan myös sillä, kuinka paljon toiminta luo arvokasta työtä, jakaa hyvinvointia ja vahvistaa elämän edellytyksiä.

Uudenlainen menestys

Kun ihmiset, yritykset ja yhteiskunta alkavat arvostaa yhteiseen hyvään suuntautuvaa toimintaa, näitä arvoja toteuttavat yritykset voivat saada vahvempaa luottamusta ja tukea. Asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppanien valinnat voivat tehdä vastuullisuudesta myös taloudellisen vahvuuden.

Kansainvälisessä tutkimuskoosteessa vastuullisuuden ja yritysten taloudellisen tuloksen välinen yhteys oli myönteinen 58 prosentissa yritystason tutkimuksista, neutraali 13 prosentissa, vaihteleva 21 prosentissa ja kielteinen 8 prosentissa. Luvut kuvaavat tutkimusten tuloksia, eivät yksittäisen yrityksen menestymistodennäköisyyttä. Vastuullisuusmittarit eivät myöskään vastaa täydellisesti tässä luvussa ehdotettuja arvoja. [15]

Kohtuullisuutta ja yhteistä hyvää tutkitaan eri puolilla maailmaa. Thaimaalaisessa 291 yhteiskunnallisen yrityksen johtajan kyselyssä kohtuullisuuden ja harkinnan periaatteet yhdistivät eettistä johtamista toiminnan kestävyyteen. Kyselyasetelma rajoittaa syy-seurauspäätelmiä. [16] Latinalaisen Amerikan buen vivir -ajattelua koskeva tutkimus käsittelee hyvän elämän ja yhteiskunnallisen dialogin mahdollisuuksia uudistaa kehityksen tavoitteita. [17]

Arvot tarvitsevat toteutuksen

Pelkkä arvojen julistaminen ei riitä. Ecuadoria koskeva tutkimus osoitti ristiriidan hyvän elämän tavoitteiden ja raaka-aineviennistä riippuvaisen talouden välillä: kasvukauden mahdollisuuksia ei käytetty suunniteltuun muutokseen. [18] Siksi tavoitteiden tulee näkyä päätöksissä, voimavarojen käytössä ja vaikutusten seurannassa.

Paikallisesti voidaan aloittaa todellisesta tarpeesta. Selvitetään, millainen ratkaisu parantaa arkea, mitä se merkitsee luonnolle ja työlle, kuka siitä hyötyy ja kenen kannettavaksi haitat jäävät. Tarvittava keskittäminen ja tarkoituksenmukainen hajauttaminen sovitetaan samaan kokonaisuuteen. Toimintaa arvioidaan riittävän pitkällä aikavälillä ja korjataan kokemuksen karttuessa.

Kainmaailman aiemmissa osissa käsitellyt ajatukset saavat näin käytännöllisen suunnan. Luonnon monimuotoisuus, ihmisen kuuluminen elämän kokonaisuuteen ja kunnioittava dialogi alkavat ohjata palveluja, tuotantoa, työtä ja yhteisten tulosten jakamista. Muutos tapahtuu sekä talouden rakenteissa että omassa ajattelussamme siitä, mikä on tärkeää.

Yhteinen suunta voi olla sama, vaikka paikalliset ratkaisut ovat erilaisia: mahdollisimman monien hyvä elämä osana elinvoimaista luontoa.

Tutkimukset ja lähteet

  1. Dasgupta, P. & Levin, S. (2023). Economic factors underlying biodiversity loss. Philosophical Transactions of the Royal Society B, 378, 20220197.

    Teoreettinen analyysi talouden riippuvuudesta luonnosta.

  2. Post-growth: the science of wellbeing within planetary boundaries (2025). The Lancet Planetary Health, 9, e62-e78.

    Tutkimuskatsaus; siirtymän toteutuksessa on avoimia kysymyksiä.

  3. O’Neill, D. W. ym. (2018). A good life for all within planetary boundaries. Nature Sustainability, 1, 88-95.

    Yli 150 maan vertailu, tutkimuksen omat sosiaaliset ja ekologiset mittarit.

  4. Vogel, J. ym. (2021). Socio-economic conditions for satisfying human needs at low energy use: An international analysis of social provisioning. Global Environmental Change, 69, 102287.

    106 maan tilastollinen vertailu; yhteys ei yksin osoita kausaalisuutta.

  5. Ostrom, E. (2010). Beyond Markets and States: Polycentric Governance of Complex Economic Systems. American Economic Review, 100(3), 641-672.

    Tutkimusperinteen synteesi monitasoisesta hallinnasta.

  6. Cole, M. J., Bailey, R. M. & New, M. G. (2017). Spatial variability in sustainable development trajectories in South Africa: provincial level safe and just operating spaces. Sustainability Science, 12, 829-848.

    Etelä-Afrikan yhdeksän provinssin alueellinen vertailu.

  7. Sørensen, J. F. L. ym. (2021). Do rural school closures lead to local population decline? Journal of Rural Studies, 87, 226-235.

    Kahdeksan koulua yhdessä tanskalaisessa kunnassa; vertailuryhmäasetelma.

  8. The economic effects of rural hospital closures (2022). Health Services Research, 57(3), 614-623.

    1 759 piirikuntaa, 109 sulkemista; erotusten erotukseen perustuva analyysi.

  9. Faggio, G. (2019). Relocation of public sector workers: Evaluating a place-based policy. Journal of Urban Economics, 111, 53-75.

    Britannian alueellistaminen; paikalliset, lyhyen aikavälin vaikutukset.

  10. Burgess, R. & Pande, R. (2005). Do Rural Banks Matter? Evidence from the Indian Social Banking Experiment. American Economic Review, 95(3), 780-795.

    Intian pankkiverkon sääntelymuutokseen perustuva vaikutusarvio.

  11. Amcoff, J. (2012). Do Rural Districts Die When Their Schools Close? Evidence from Sweden around 2000. Educational Planning, 20(3), 47-60.

    Ruotsin muuttoliiketutkimus; ei merkitsevää sulkemisvaikutusta.

  12. Gonçalves, S. (2014). The Effects of Participatory Budgeting on Municipal Expenditures and Infant Mortality in Brazil. World Development, 53, 94-110.

    Brasilian kuntien osallistuva budjetointi vuosina 1990-2004.

  13. Faguet, J.-P. (2004). Does decentralization increase government responsiveness to local needs? Evidence from Bolivia. Journal of Public Economics, 88, 867-893.

    Vuoden 1994 uudistuksen jälkeiset investoinnit ja paikalliset tarpeet.

  14. Faguet, J.-P., Khan, Q. & Kanth, D. P. (2021; verkossa 2020). Decentralization’s Effects on Education and Health: Evidence from Ethiopia. Publius, 51(1), 79-103.

    Aikasarja- ja paneelianalyysit koulutuksesta ja äitiyshuollosta.

  15. NYU Stern Center for Sustainable Business & Rockefeller Asset Management (2021). ESG and Financial Performance: tutkimuskooste vuosien 2015-2020 kirjallisuudesta.

    Vastuullisuuden ja taloudellisen tuloksen yhteyksiä; ei menestystakuu.

  16. Keeratipranon, M. & Theerawanviwat, D. (2023). Knowledge, Ethics and Sustainability of Social Enterprises in Thailand: The Mediating Effect of Sufficiency Economy Philosophy. ABAC Journal, 43(2).

    291 yritysjohtajan kysely ja tilastollinen mallinnus.

  17. Vanhulst, J. & Beling, A. E. (2014). Buen vivir: Emergent discourse within or beyond sustainable development? Ecological Economics, 101, 54-63.

    Käsitteellinen analyysi hyvän elämän ajattelusta.

  18. Villalba-Eguiluz, C. U. & Etxano, I. (2017). Buen Vivir vs Development (II): The Limits of (Neo-)Extractivism. Ecological Economics, 138, 1-11.

    Ecuadorin tavoitteiden ja raaka-aineriippuvuuden ristiriitoja.

Kohti käytännön toteutusta

Nykyinen kehitys ei ole väistämätön luonnonlaki, vaan poliittisten valintojen tulos. Jos tavoitteena on lisätä monimuotoisuutta luonnon tapaan, silloin on alettava hajauttaa.

Teemme selkeän rajauksen: erikoissairaanhoito ja vaativa huippuosaaminen voivat toimia keskuksissa, mutta arjen peruspalvelut, lähikoulut, alkutuotanto ja yhteisöllisyys hajautetaan takaisin kyliin ja haja-asutusalueille.